*

Olli Juntunen Impivaaran talousseura

Suomi on neuvostoliittolainen

Tänä talvena Yleisradio lähetti kymmenosaisen Suomi on ruotsalainen-televisiosarjan, jossa valheilla, vääristelyllä sekä puolitotuuksilla perusteltiin, että suomalaiset ovat oikeastaan ruotsalaisia. Vaikka itse vastustankin pakkoruotsia, kannatan hyviä suhteita ruotsalaisiin, joten olin huolissani moisesta herjaamisesta. Onneksi ruotsalaiset eivät ilmeisesti seuraa ollenkaan Suomen tiedotusvälineitä, mitä en kyllä yhtään ihmettele.

Valehtelun sijaan Yleisradion tulisi tarkastella nykyisen yhteiskuntamme punaisia juuria, mistä rakenteemme ovat todella peräisin. Tässä on yksitoistaosaisen ohjelmasarjan hahmotelma.

Osa 1. Kansallisen identiteetin murtaminen

Aitoon neuvostohenkeen kuuluu, että ei ole olemassa mitään kansoja tai yhteisöjä, joilla olisi oma kulttuurinen ja historiallinen identiteetti. Suomalaisuus on vain 1800-luvulla syntynyt illuusio. Nykyinen monikulttuurisuus tarkoittaa juuri kansallisten identiteettien tuhoamista niiden vähittäisellä keskenään sekoittamisella. Tämä johtaa sosialismin mukaan vääjäämättä yhtenäisen maailmankansan syntymiseen. Kansat ovat vain kapitalistien juoni työläisten luokkatietoisuuden heikentämiseksi.

Osa 2. Valtava julkinen sektori

Neuvostoliitto oli sosialistinen hyvinvointivaltio, jossa ihmisten hyvinvointi pikkuhiljaa väheni ja heikkeni. Vaikka työntekijät toki yrittivät parhaansa saadakseen esimerkiksi terveydenhuollon toimimaan, kesti hoitoon ja leikkauksiin pääsy kohtuuttoman pitkään. Ne, joilla ei ollut varaa maksaa (lahjuksia), saattoivat hyvinkin kuolla odottaessaan hoitoa. Eikö tunnukin tutulta?

Osa 3. Koulut

Sosialistisen koulutuspolitiikkamme myötä kouluissamme rupeaa vähitellen vallitsemaan niin sanottu bolshevistinen anarkia. Neuvostoliitossa kouluissa oli tosin loppuaikoina äärimmäisen kova kuri, mutta hekään eivät olleet täydellisiä. Suomalaiset nykykoulut ovat lähempänä kulttuurivallankumouksen aikaista maolaisuutta. Ylipäänsä varsinkin loppuaikoina Neuvostoliitossa luovuttiin valitettavan usein ideologiasta vain siksi, ettei idea toiminut. Stalinin aikana tällainen ei olisi tullut kyseeseen.

Osa 4. Yliopistot

Koulutusjärjestelmäämme voi uhrata toisenkin osan. Erityistä huomiota tulee kiinnittää yliopistojemme humanistiseen ja yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen. Esimerkiksi sukupuolentutkimuksen marksilaisia juuria olisi mielenkiintoista käsitellä. Samoin tulee huomata yliopistoväen taipumus kuvitella itsensä ”tiedeyhteisöksi”, jonka ei edes tarvitse millään tavalla palvella ympäröivää yhteiskuntaa.

Osa 5. Byrokratia

Neuvostoliitossa lähes kaikkeen tarvittiin lupa. Uutta sääntelyä tuli jatkuvasti aina vain lisää, kunnes enää edes miliisi ei kunnolla ymmärtänyt, miten lakia tulisi tulkita. Suomessa lainsäädäntöä tulee samalla tavoin lisää, ja esimerkiksi verotus on muodostunut niin monimutkaiseksi, että on syntynyt erityinen veroneuvojien ammatti kertomaan yrityksille ja yksityishenkilöille, miten järjestelmä toimii. Kukaan ei edes ajattele, että lainsäädäntöä voisi vähentää. Itse asiassa uutta lainsäädäntöä tulee kaiken aikaa niin paljon, etteivät kansanedustajat itse kykene perehtymään kuin murto-osaan siitä.

Osa 6. Korruptio

Neuvostoliitossa ei voinut saada mitään aikaiseksi tuntematta oikeita ihmisiä. Tätä olisi hyvä verrata suomalaiseen yritystoimintaan. Esimerkkinä voisi käyttää Onnibus-yrityksen pyrkimystä päästä liikennöimään muiden yritysten hallitsemille linjoille.

Osa 7. Keskusjohtoinen suunnittelu

Pääkaupunkiseudun asuntotilanne sopii hyvin esimerkiksi neuvostohenkisestä keskusjohtoisesta suunnittelusta. Sen sijaan, että rakentaminen vapautettaisiin, jolloin yksityiset yritykset voisivat rakentaa asuntoja, täytyy valtion sen tehdä. Olisihan karmeaa, jos joku yksityinen taho tekisi rahaa sillä, että tarjoaisi edullisia asuntoja kaupunkilaisille. Suomessa ei sallita moista kapitalistien työläisten riistämistä.

Osa 8. Käsitys demokratiasta

Suomi on kansandemokratia, jossa hallitus muodostetaan sen perusteella, miten eri ryhmät suhtautuvat (kommunismiin) Euroopan unioniin. Suomen johtavat piirit ovat kerta toisensa jälkeen kertoneet meille, että kulkumme kohti (sosialismia) unionia on historiallinen peruuttamaton valinta, ja että (Neuvostoliitto) Euroopan unioni on maailman suurin rauhanprojekti.

Osa 9. Sananvapaus

Suomessa on sallittua sanoa julkisesti mitä vain, kunhan ei sano kiellettyjä asioita. Kiellettyjä asioita ei ole määritelty juuri mitenkään, mutta ilmeisesti kaikkinainen järjestelmän ja vallanpitäjien ärhäkkä arvostelu kuuluu niihin. Tämä edistyksellinen käsitys on suoraan otettu Neuvostoliitosta. Toistaiseksi meillä on toki edelleen yksityinen lehdistö, mutta se ei koskaan arvostele järjestelmän tärkeinä pitämiä arvoja.

Osa 10. Tiedonvapaus ja media

Tässä olisi hyvä tilaisuus päästä miettimään suomalaisen median tehtävää vallanpitäjien tukijana. Myös sosialismin vaikutus toimittajakoulutuksessa olisi kiinnostava aihe. Erityisesti Yleisradion oma suhtautuminen Neuvostoliittoon sekä kommunismiin olisi aihe, josta voisi tehdä vaikka oman sarjansa.

Tietysti Suomi eroaakin Neuvostoliitosta jossain määrin. Esimerkiksi keskituloiset joutuvat maksamaan tuloistaan vain reilut puolet valtiolle. Nykyisen talouspolitiikan seurauksena kuitenkin uppoamme yhä syvemmälle eurososialismiin. Olisikin syytä kysyä entisen itäblokin ihmisiltä, että miten sosialismi voitaisiin murtaa Suomessa. Tästä voisikin tehdä erityisen päätösjakson.

Bonusjakso: Miten siirtyä sosialismista vapaaseen yhteiskuntaan?

Tarjoudun toimimaan koko tässä tuotannossa suunnittelu- ja konsulttitehtävissä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Pjotr Hadermann

Voin vakuuttaa, että Suomessa tuntuu kotoiselta.

Käyttäjän KristinaKalliojarvi kuva
Kristiina Kalliojärvi

Hyvä analyysi Suomen nykytilasta. Tai siis, ei tietenkään ole hyvä, että asiat ovat juuri noin. Kuinka ei-hyvä se onkaan, avautuu siitä, kuinka tätä ajankuvaa selvitellessään tulee aina pakostakin mieleen vertailukohtana juuri tuo Neuvostoliiton aika ja toisaalta NatsiSaksan alkutahdit.

Markku Nieminen

Ehkä paras kirjoitus mitä täällä on koskaan ollut. kiitos siitä.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Juntunen juputtaa:

"Samoin tulee huomata yliopistoväen taipumus kuvitella itsensä ”tiedeyhteisöksi”, jonka ei edes tarvitse millään tavalla palvella ympäröivää yhteiskuntaa."

Libertaristi kauhistelee, miten jotkut kehtaavatkin kieltäytyä hyväksymästä velvollisuuksiaan yhteiskuntaa kohtaan, ja kutsuu tätä neuvostoliittolaiseksi ajatteluksi. Ironian huippu on saavutettu.

Käyttäjän OlliJuntunen kuva
Olli Juntunen

Hmm. Mitä tarkalleen ottaen et ymmärtänyt?

Neuvostokommunismiin kuului keskeisenä osana se, että oli olemassa marksilainen etuoikeutettu yläluokka, joka ei käytännössä tehnyt mitään yhteisön hyväksi.

Tietysti julkisen sektorin työntekijöiden tulee työskennellä koko yhteiskunnan hyväksi, siitähän heille maksetaan, mikä tässä on epäselvää?

Miten libertarismi liittyy tähän?

Käyttäjän ryyti kuva
jarmo ryyti

Onhan tämä suomalainen demokratiaversio aika perverssi.

Yhdelle pienelle alueelliselle puolueelle äänestetään eduskuntavaaleissa neljän vuoden välein uudet hallituskumppanit.

Eikä yksikään suomalainen puolue näe siinä mitään omituista.
Paitsi se yksi, se kummajaispuolue Suomessa,rahvaan oppositiopuolue.

En mainitse sen nimeä koska se ärsyttää tuon kummallisen järjestelmän kannattajia.

Jaakko Anttila

Vallankumous ja punainen terrori olivat ainoat, jotka tulivat Suomeen Neuvosto-Venäjältä - tammikuussa 1918. Suomen kansanarmeija yritti marssia Suomeen puna-armeijan jalanjäljissä joulukuussa 1939.

Idän ja lännen kirkot julistivat toisensa kirkonkiroukseen vuonna 1054 ja keskinäinen kirkonkirous oli voimassa vuoteen 1964 saakka. Ryssänkirkko mikä ryssänkirkko.

Katolinen kirkko ja Ruotsi liittivät nykyisen Lounais-Suomen läntiseen kulttuuriyhteyteen jo 1100-luvun puolivälissä. Ruotsi valtasi Viipurin ja Kannaksen länsiosan vuonna 1296. Kaupunkilaitos tuli Suomeen Saksasta ja ammattikuntalaitos tuli Suomeen Saksasta Tallinnan, lähimmän hansakaupungin välityksellä.

Keskiajalla opintielle lähteneet suomalaiset opiskelivat Ranskan yliopistoissa, uskonpuhdistuksen jälkeen luterilaisen Pohjois-Saksan yliopistoissa 1920-luvulle saakka. Vielä 1920-luvulla monet suomalaiset tekivät väitöskirjansa Pohjois-Saksan yliopistoissa.

Uskonpuhdistus tuli Suomeen Saksasta, ensimmäinen herätysliike pietismi tuli Suomeen Saksasta, kansallisuusaate ja kansallisromantiikka tulivat Suomeen Saksasta. Vain vallankumous tuli Suomeen Venäjältä, koska bernsteinilainen revisionismi ei ehtinyt tulla Saksasta Suomeen ennen vallankumousta.

Vuodesta 1809 vuoteen 1917 Suomi oli autonominen suuriruhtinaskunta: Ruotsin perustuslait vuosilta 1772 ja 1789, Ruotsin laki vuodelta 1734 ja luterilainen valtionuskonto. Keisari Aleksanteri II vapautti Suomen merkantilistisen talousjärjestelmän kahleista ja antoi Suomelle elinkeinovapauden. Oma valuutta Suomen markka, suomalaiset postimerkit ja kunnallinen itsehallinto.

Keisari Aleksanteri III antoi Suomelle oman rikoslain. Viipurin suomenkielisen hovioikeuden juristit käänsivät Suomen oman rikoslain termit suoraan saksan kielestä. Sen jälkeen Saksasta levisi Suomeen käsitelainoppi, joka vaikutti Suomessa 50 vuoden ajan. Käsitelainopin mukaan laki oli kaiken yläpuolella oleva abstrakti käsite. Siitä syystä kenraalikuvernööri Bobrikovin aloittaman sortokauden aikana Suomen perustuslailliset puolustivat henkeen ja vereen Suomen perustuslakeja, joiden mukaisesti kaikki valta kuului itsevaltaiselle hallitsijalle.

Helsingin punakaarti ja Pietarin suomalainen punakaarti aloittivat Suomen kansalaissodan, koska maailmanvallankumouksen oli määrä alkaa Suomesta. Punaista terroria: punaisia teloituskeskuksia, punaisia teloituskomennuskuntia ja punaisten toimeenpanemia joukkomurhia kuvataan "Sisällissodan pikkujättiläisessä" ja Juha Siltalan tukimuksessa "Sisällissodan psykohistoria", jotka julkaistiin Suomessa vuonna 1919.

Venäjän arkistot olivat avoinna suomalaisille tutkijoille 1990-luvulla. Markku Salomaan väitöskirja "Punaupseerit" julkaistiin Suomessa jo vuonna 1992. SKP valitsi ja puna-armeija koulutti suomalaiset punaupseerit, maailmanvallankumouksen pioneerit.

Tarton rauhansopimus kielsi etappitoiminnan toisen sopimuspuolen alueella. Neuvosto-Venäjä/Neuvostoliitto rikkoi Tarton rauhansopimusta jatketusti ja törkeästi 19 vuoden ajan perustamalla Suomeen Suomen armeijaa nakertavan varjojärjestelmän: SKP:n sotilaskomitean alaisen organisaation. Yksin Kannaksella oli neljä etappireittiä, joita pitkin suomalaiset punaupseerit, valtiopetos-SKP:n Neuvosto-Suomi -asiamiehet ja vakoojat saapuivat Suomen alueelle.

Punaupseeri Tuure Lehenin vuonna 1928 kirjoittama kapinaopas Voiton tie julkaistiin myös venäjäksi nimellä Put Popedy ja saksaksi nimellä Der Weg zum Sieg. Porvarillisen valtion armeijan hajoittaminen sisältäpäin ja työläis- ja talonpoikaissotureiden liittyminen Suomeen hyökkäävään Punaiseen Armeijaan. Kansan arkisto, SKP:n arkisto, mikrofilmirulla 13: "Kutsuntoihin ja armeijaan menevien poliittinen valmennustyö".

Sen vuoksi Suomen valtio jätti 100 000 vasemmistolaista asevelvollista vaille sotilaallista koulutusta 1920-luvulla ja 1930-luvulla.

Suomen kansanhallituksen julistus Suomen armeijan sotilaille 30.11.1939:

"SOTILAAT!

Teidän haaksirikon kärsineet johtajanne Rydi, Tanner, Mannerheim ulkolaisen pääomaylimystön kannustamana ajavat teitä sotaan Punaista Armeijaa vastaan.
Te sorrutte näiden tyhjäntoimittajain, Suomen kansan verenimijäin etujen puolesta.
Malttakaa mielenne kellä on järkeä jälellä ja ravistakaa hartioiltanne rasvaiset loiseläjät.
Suomen työtätekevä kansa astuu rohkeasti uuden vapaan elämän tielle, jota kansanhallituksenne parhaillaan valloittaa Punaisen Armeijan avustuksella."

Suomen työtätekevä kansa tähtäsi ryssää silmien väliin ja entiset punakaartilaiset ehdottivat erillisten punakaartiosastojen lähettämistä taistelemaan pirua ja ryssää vastaan. Jo ennen talvisotaa suojeluskuntien koostumus oli seuraava: työläisten osuus 11 %, porvarien osuus 29 % ja talonpoikien osuus 60 %.

Jatkosodan jälkeen NKVD junaili Suomeen 500 illegaalia emigranttikommunistia. Punainen Valpo oli Tallinnan NKVD:n haarakonttori. Vaaran vuodet 1945-1948, jolloin illegaalien suomalaisten kommunistien ja "kansarintaman" vaikutusvalta oli suurimmillaan. SKDL kärsi rökäletappion SDP:lle kauugeissa ja asutuskeskuksissa ja SKDL kärsi rökäletappion Maalasliitolle maaseudulla eduskuntavaaleissa vuonna 1948. Siihen loppui "neuvostoliittolainen Suomi" sillä kertaa.

Viimeinen töhäyksen saivat aikaan SKP:n hajoaminen ja siitä syntynyt stalinistinen vähemmistö. Sodankäyneet kommunistit muodostivat SKP:n pragmaattisen enemmistön ja NKVD:n Suomeen junailemat emigranttikommunistit, taistolainen opiskelijaliike ja taistolainen
ay-siipi muodostivat änkyräkommunistien hallitseman vähemmistön.

Taistolaiset stalinistit valtasivat muutaman vuoden ajaksi näkyvät asemat kulttuurielämässä, Yleisradiossa, opiskelijaliikkeessä ja Tampereen yliopistossa. "Lenin-setä asuu Venäjällä". Viimeinen töhäys oli "taiteilijoiden rauhanjuna" 1980-luvun alkupuolella.

Minä olin vuonna 1983 Helsingin Hämäläis-osakunnan yleiskokouksessa, jossa 15 vuotta vallassa olleille stalinisteille annettiin potku persuuksiin.

Käyttäjän MikkoOlkkonen kuva
Mikko Olkkonen

Hienoa, että tälläistä reipasta tuulettamista voi nykyisin julkaista.

Toimituksen poiminnat