Suomen ongelma on liiallinen optimismi
Maassamme nykyään painotetaan kaikille ihmisille positiivisuuden merkitystä. Hyvä fiilis ja ilmapiiri tuntuvat olevan tärkeitä vaatimuksia niin työelämässä kuin ihmissuhteissakin. Murjottajista ei pidä kukaan. Leveä hymy yhdistyy menestykseen, tyylikkyyteen, vaurauteen ja onnellisuuteen. Veikkaisin tämän positiivisuuden vaatimuksen lisänneen huomattavasti suomalaisten masentuneisuutta. Ainakin itseäni rupeaa ottamaan välittömästi päähän, kun näen esimerkiksi Kataisen tai Stubbin virneen.
Ministereillämme tuntuu olevan aina hauskaa. Ja miksipä ei? Heillä on vapaa työnkuva ilman minkäänlaista vastuuta, todella korkea palkka ja arvostettu yhteiskunnallinen asema. Jos heillä sattuu sitten elämässään olemaan jokin ongelma, niin hyvät veljet ja siskot auttavat, ja tiedotusvälineet ymmärtävät aina, ellet sitten satu kuulumaan väärään poliittiseen ryhmään. Minä puolestani haluaisin nähdä nämä ihmiset lamaantuneina ja itkettyneinä.
Positiivisuuden hokemisen ongelmana on se, että mikäli ihminen keskittyy vain mukaviin ja positiivisiin asioihin elämässään, ongelmat eivät ratkea. Ja jos ongelmia ei ratkaista, niillä on tapana kasvaa mitättömästä valtaviin mittoihin. Positiivisuus ja onnellisuus ovat tietysti hienoja asioita, ja niihin tuleekin pyrkiä. Todellinen hyvä olo ja tyytyväisyys tulevat siitä, kun asiat ovat todella hyvin. Eivät siitä, että pyritään ajattelemaan positiivisesti. Tällöin positiivinen ajattelu saattaa estää asioiden muuttamisen.
En usko, että nämä positiiviset ihmiset ymmärtävät ongelmiemme laajuuden. Suomi kuuluu yhä pahemmin taantuvaan talousalueeseen ja valtiomme velkaantuu kaiken aikaa nopeasti. Väestömme vanhenee voimakkaasti, ja tämän heikentämää huoltosuhdetta vielä huononnetaan voimakkaalla maahanmuutolla. Edes suomalaiset itse eivät halua sijoittaa varojaan tänne, koska sijoitetun pääoman tuotto on niin heikko. Eläkejärjestelmämme sopii malliesimerkiksi pyramidihuijauksesta. Työttömyys nousee pikkuhiljaa ja samaan aikaan suomalaiset ovat myös henkilökohtaisesti erittäin velkaantuneita. Meidän taloutemme ei kestä loputtomiin tätä menoa. Ellei todellista muutosta tapahdu, emme selviä näistä ongelmista. Suomen valtio menee lopulta konkurssiin tätä menoa.
Velkaantuminen ja muut ongelmamme eivät johdu vääristä asenteista, vaan väärästä politiikasta. Juuri liiallinen positiivisuus on estänyt todellisten muutosten tekemisen tässä maassa. Esimerkiksi hallituksen suurin tavoite kuntarakenteen uudistamisesta näyttää epäonnistuvan joko kykyjen, tahdon tai luultavasti molempien puutteeseen. Mitään muutakaan hallituksemme ei tunnu saavan aikaiseksi, ellei sitten lasketa taloutemme sitomista yhä tiukemmin yhä heikommin toimivaan euroalueeseen.
En silti vähättele asennemuutoksen tärkeyttä. Yleensä ajatusten ja ideoitten tulee muuttua, ennen kuin voi asioita todella muuttaa. Velkaantuminen ja muut ongelmat eivät kuitenkaan ratkea pelkästään toivomalla. En tiedä teistä, mutta minua pelottaa maamme tulevaisuus. Toivon, että jonain päivänä johtajiammekin pelottaa.
En tiedä positiivisen suhtautumisen merkitystä kuvioiden tilaan. Epäilen jotain.
Luonnollisesti ajatellen postiiviset mielialat ovat hyviä, mutta ei niihin tule aina päästä helpoimman kautta.
Olen kuullut, että se on ahdistus ja muut kielteisemmät tunteet, jotka saavat ihmisen realistiseksi ja nöyräksi. Toisaalta esim ahdistus pistää ajattelemaan ja saa ratkaisumoottorin käyntiin. Tämä olisi jotain, mistä ihminen sitten korjaa satoa konkreettisin kuin henkisinkin palkinnoin.
Olin jokin aika sitten Jaana Venkulan luennolla. Opit sieltä. Allekirjoitan, vaikken muuten tunne tyyppiä. Uskallan suositella ajattelun aineksia.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä kirjoitus on aika pitkälle reaktio Himasen ja Kataisen asenteeseen keskittymiseen. Vaikka asenne on tärkeää, se ei riitä, ellei se saa ihmisiä toimintaan asioiden parantamiseksi. Nykyisellään Suomessa positiivisuus on kääntynyt omahyväisyydeksi ja ylimielisyydeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Positiivinen asenne ja toiveajattelu sotketaan toisiinsa hämmästyttävän usein. Tosiasioiden tunnistaminen ja tunnustaminen ovat edelleenkin kaiken viisauden alku. Positiivinen asenne on sitä, että ongelmat nähdään tehtävinä jotka on tarkoitus hoitaa niin hyvin kuin pystytään. Sitten paneudutaan parhaiden keinojen valintaan. Toiveajattelu taas on sitä, että pannaan silmät kiinni ja uskotaan, että se mitä et näe, ei voi tuottaa vahinkoa ja joka tapauksessa asiat hoituvat uskon voimalla.
Ilmoita asiaton viesti
Minä olen ainakin äärettömän positiivinen. Niin positiivinen, että oikein itseänikin hirvittää. Suhtaudun jopa Kataistrofiin ja Stubidoon positiivisesti. Olen suorastaan onnellinen siitä, että ovat niin tyhmiä, että tekevät minun tarkoitusperieni ajamisen aina vain helpommaksi. Ja EU:hun minä vasta positiivisesti suhtaudunkin. Miettikää nyt: olisihan se kamalaa jos näin pieni eläin ( sanoi Nasu) joutuisi yksinään vastatusten suuren kansainvälisen rosvojärjestön kanssa. Niinhän olisi hyvinkin voinut käydä, jos olisivat siellä malttaneet olla vain kohtuudella ahneita ja peittäneet epärehellisyytensä paremmin. Nyt, kiitos EU:n, ei minun tarvitse ollenkaan huolestua siitä, että jäisin yksin tämän Ulos EU:sta-kantani kanssa. Jukolauta tällä kannallahan alkaa olla kohta koko Eurooppa. Kannattaisi vain järjestää veikkaus, mikä maa lähtee ensinmäisenä.(Seuraajia kyllä riittää sitten tunguksi asti.) Näin yltiöpositiivisena minä en näe edes mahdottomana sitä, että se ensinmäinen olisi Suomi.
Ja tiedättekö, että nuo EU-intoiset synkistelijät poraavat, mitä kaikkea kamalaa voi Suomelle sattua, jos lähdemme EU:sta. Minä kyllä kuuntelen mieluummin niitä positiivisia (ja todennäköisesti rehellisempiä) taloustieteilijöitä, jotka ovat todenneet, että ensinmäinen lähtijä saa suurimman taloudellisen hyödyn . Joten eiköhän positiivisella asenteella kääritä hiat ja pidetä huolta siitä, että nuo ekana-ulos-bonukset napsahtavat Suomen kukkaroon. Erittäin positiivisesti.
(No niin, Arto Granlund, mites nyt suu pannaan?)
Ilmoita asiaton viesti
Kritiina on todellakin positiivisesti ajatteleva, itsekkin yritän löytää aina hyvät puolet asioista, pitää hymyillä vaikka syrän märkänis. Tämä märkänemisvaihe, todennäköisesti hallituksella menossa. Hallitus mätänee ennen EU vaaleja. Positiivisuus on ainut voima joka ajaa ihmistä eteenpäin. ”Johtajuuden tulee kasvaa niiden ihmisten tarpeiden ymmärtämisestä, joihin johtajuus tulee vaikuttamaan”.— Marian Anderson Lainaus
Ilmoita asiaton viesti