Suomen ongelma on liiallinen optimismi

Maassamme nykyään painotetaan kaikille ihmisille positiivisuuden merkitystä. Hyvä fiilis ja ilmapiiri tuntuvat olevan tärkeitä vaatimuksia niin työelämässä kuin ihmissuhteissakin. Murjottajista ei pidä kukaan. Leveä hymy yhdistyy menestykseen, tyylikkyyteen, vaurauteen ja onnellisuuteen. Veikkaisin tämän positiivisuuden vaatimuksen lisänneen huomattavasti suomalaisten masentuneisuutta. Ainakin itseäni rupeaa ottamaan välittömästi päähän, kun näen esimerkiksi Kataisen tai Stubbin virneen.

Ministereillämme tuntuu olevan aina hauskaa. Ja miksipä ei? Heillä on vapaa työnkuva ilman minkäänlaista vastuuta, todella korkea palkka ja arvostettu yhteiskunnallinen asema. Jos heillä sattuu sitten elämässään olemaan jokin ongelma, niin hyvät veljet ja siskot auttavat, ja tiedotusvälineet ymmärtävät aina, ellet sitten satu kuulumaan väärään poliittiseen ryhmään. Minä puolestani haluaisin nähdä nämä ihmiset lamaantuneina ja itkettyneinä.

Positiivisuuden hokemisen ongelmana on se, että mikäli ihminen keskittyy vain mukaviin ja positiivisiin asioihin elämässään, ongelmat eivät ratkea. Ja jos ongelmia ei ratkaista, niillä on tapana kasvaa mitättömästä valtaviin mittoihin. Positiivisuus ja onnellisuus ovat tietysti hienoja asioita, ja niihin tuleekin pyrkiä. Todellinen hyvä olo ja tyytyväisyys tulevat siitä, kun asiat ovat todella hyvin. Eivät siitä, että pyritään ajattelemaan positiivisesti. Tällöin positiivinen ajattelu saattaa estää asioiden muuttamisen.

En usko, että nämä positiiviset ihmiset ymmärtävät ongelmiemme laajuuden. Suomi kuuluu yhä pahemmin taantuvaan talousalueeseen ja valtiomme velkaantuu kaiken aikaa nopeasti. Väestömme vanhenee voimakkaasti, ja tämän heikentämää huoltosuhdetta vielä huononnetaan voimakkaalla maahanmuutolla. Edes suomalaiset itse eivät halua sijoittaa varojaan tänne, koska sijoitetun pääoman tuotto on niin heikko. Eläkejärjestelmämme sopii malliesimerkiksi pyramidihuijauksesta. Työttömyys nousee pikkuhiljaa ja samaan aikaan suomalaiset ovat myös henkilökohtaisesti erittäin velkaantuneita. Meidän taloutemme ei kestä loputtomiin tätä menoa. Ellei todellista muutosta tapahdu, emme selviä näistä ongelmista. Suomen valtio menee lopulta konkurssiin tätä menoa.

Velkaantuminen ja muut ongelmamme eivät johdu vääristä asenteista, vaan väärästä politiikasta. Juuri liiallinen positiivisuus on estänyt todellisten muutosten tekemisen tässä maassa. Esimerkiksi hallituksen suurin tavoite kuntarakenteen uudistamisesta näyttää epäonnistuvan joko kykyjen, tahdon tai luultavasti molempien puutteeseen. Mitään muutakaan hallituksemme ei tunnu saavan aikaiseksi, ellei sitten lasketa taloutemme sitomista yhä tiukemmin yhä heikommin toimivaan euroalueeseen. 

En silti vähättele asennemuutoksen tärkeyttä. Yleensä ajatusten ja ideoitten tulee muuttua, ennen kuin voi asioita todella muuttaa. Velkaantuminen ja muut ongelmat eivät kuitenkaan ratkea pelkästään toivomalla. En tiedä teistä, mutta minua pelottaa maamme tulevaisuus. Toivon, että jonain päivänä johtajiammekin pelottaa.

OlliJuntunen
Joensuu

41-vuotias turkulainen mies.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu