Euroopan unionilla ei ole mitään tekemistä vapaakaupan kanssa
Suurimpana hyötynä Euroopan unionista monet näkevät vapaakaupan. Suomen talouden kannalta on positiivista, että voimme vapaasti ostaa tuotteita muista unionimaista ilman tulleja ja samalla tapaa myydä omia tuotteitamme heille. Tämän on katsottu tuovan taloudellemme suuria etuja. Valitettavasti vain Euroopan talouksien tila on niin onneton, että yhä pienempi osa kaupastamme suuntautuu EU-maihin. Käymämme kauppa unionin ulkopuolisten maiden kanssa on sen sijaan kasvanut jatkuvasti, vaikka tähän kohdistuvat itse asiassa suuremmat tullit kuin itsenäisyytemme aikana ennen vuotta 1995.
Joka tapauksessa vapaakauppa Euroopan maiden kanssa on hyvä asia, joten monet ihmiset suhtautuvat tästä syystä myönteisesti unioniin. Heille on kuitenkin valehdeltu kaikki nämä vuodet. Todellisuudessa Euroopan vapaakaupasta sovittiin ennen liittymistämme Euroopan unioniin 1995. Tämä sopimus Euroopan talousalueesta solmittiin jo vuonna 1992, ja tähän sopimukseen kuuluvat myös Norja, Islanti ja Liechtenstein.
Vapaakauppaan ei tarvita valtiota. Siihen tarvitaan vain kaksi osapuolta, myyjä ja ostaja, jotka tekevät jonkinlaisen sopimuksen kaupasta ja siitä, miten mahdolliset erimielisyydet sovitaan. Euroopan unioni taas on poliittinen liittovaltio, jonka tarkoituksena on hallita ja rajoittaa tätä periaatteessa vapaata kauppaa. Kaikki lainsäädäntö ja jokainen säädös on vain ja ainoastaan rajoite kaupankäynnin kannalta, joten unioni on vapaakaupan vastainen järjestelmä.
Joku voi tietysti väittää, että kaupankäyntiä täytyy kontrolloida, ja että tähän tarvitaan jokin ylikansallinen elin. Vaikka näin olisikin, niin miten tästä seuraisi se, että jäsenvaltioiden täytyisi alistaa kaikki päätöksentekonsa tälle liitolle? Eikö olisi luontevampaa, että ainoastaan suoraan kauppaa koskeva lainsäädäntö olisi tämän elimen alla?
Unioni tuottaa meille kiihtyvällä vauhdilla jatkuvasti uutta lainsäädäntöä, joka rajoittaa meidän elämäämme ja myöskin kaupankäyntiä. Tästä on helppo esittää esimerkkejä kurkkujen käyryydestä jätevesiin. Nämä säädökset ylittävät oman lainsäädäntömme, meidän on pakko hyväksyä ne osaksi omaa lainsäädäntöämme. Kieltäytyminen ei ole mahdollista, olipa säädös kuinka huono tahansa.
Toisin sanoen Euroopan unioni ei millään tapaa edistä vapaakauppaa, vaan vain ja ainoastaan rajoittaa sitä. Itse kannatan vapaakauppaa, ja siksi vastustan myös Suomen jäsenyyttä eurossa ja Euroopan unionissa. Vapaakaupasta ei seuraa mitenkään, että meidän kaikista asioistamme tulisi päättää Brysselissä meiltä kysymättä. Mikäli eroamme unionista, niin ETA-sopimus säilyy edelleen. Tällöin pystymme edelleen käymään vapaakauppaa unionimaiden kanssa, mutta meidän ei ole pakko hyväksyä meidän omiin asioihimme puuttumista oman tahtomme vastaisesti.
Kommentit (0)